Kuten avauskirjoituksessa mainitsin, kirjoittelin muutamia vuosia sitten ahkerastikin Marakateista.
Tässä ne ovat:
Hinkanpennut
Torstaina 9.3.2006 18:50
Tänään päätin vihdoin aloittaa! Tämä on ollut mielessä jo ennen Sofian syntymää ja alkoi jo tuntua pahalta, kun en ollut saanut vain aikaiseksi. Nyt ryhdistäydyin ja aloin kirjoittaa päiväkirjaa lastemme elämästä.
Sofia on tänään 1542 päivää vanha (mikäli taulukkolaskentani meni oikein). Helpompi tapa tarkastella asiaa on 4 vuotta, 2 kuukautta ja 19 päivää.
Kävin tänään Sofian kanssa 3. kerran viikon sisään uimassa; olen päättänyt, että hän oppii kevään aikana uimaan. Tänään vietin hiihtolomapäivää, joten pääsimme menemään jo aamupäivällä, jolloin väkeä on vähemmän. Huonona puolena oli se, että siellä oli koululuokkia varannut ”keskikokoisen altaan”, jossa Sofia saa kellukkeilla uiskennella. Itse en ollut niin pahoillani tästä, koska ”lämmin allas” on minulle huomattavasti mukavampi.
Ostin Sofialle uimahallista edellispäivänä ikiomat uimalasit. Sofia sukeltaa jo hienosti pohjaan asti, kunhan saa pitää reunakaiteesta kiinni. Pohjassa sitten vilkuttelemme toisillemme.
Muu päivä Sofialla on mennyt pääasiassa Nalle Puhin parissa.
Lilja on tänään 201 päivää vanha (edelleen jos laskelmiini on luottamista). Kätevämmin ilmaistuna 6 kuukautta ja 17 päivää.
Lilja oppi tänään aamulla matkustamaan pitkin lattiaa. Makailin sohvalla ja vilkaisin lattialle kohtaan, johon olin Liljan jättänyt. Hetkeksi pelästyin, mutta sitten katseeni tavoitti reissailijan 3 metrin päästä. Hän liikkuu kuin rapu, vain takaperin. Punnertaa ensin käsien varaan ja laskeutuu sitten alas kyynärpäät jäykkinä jolloin muu vartalo siirtyy kyynärän verran taaksepäin.
Lilja osaa myös kääntyä matkallaan. Luulen, että se on vielä vahinko. Laskeutumisvaiheessa toinen kyynärpää välillä joustaa toista enemmän, jolloin automaattisesi suunta vähän vaihtuu. Illalla Lilja rapuili olohuoneesta pöydän kulmalta jo ruokasaliin ja toisen kerran melkein takkahuoneeseen. Tästä alkaa meillä lattioiden tarkastaminen pienten esineiden varalta.
17 päivää sitten, kun Liljaa sai jo istuttaa, kokeilin häntä Sofian vanhaan kangaskeinuun. Siitä lähtien isosisko on pikkusiskoa keinutellut. Ja kumpikin viihtyvät, Lilja pidempään. [19:54]
Sunnuntaina 12.3.2006 18:45 – Poseerausta ja sosiaalisuutta
Eilen oli Liljan puolivuotiskuvaus. Lilja poseerasi lähes samalla tavalla kuin isosiskonsa melkein neljä vuotta sitten. Kuvaaja vain oli eri, Mona Mannerheimo Tuusulassa. Kuvaussession hinta oli aika tarkalleen tuplasti verrattuna Sofian kuvaukseen. Liekö kyseessä inflaatio vai se, että tämänkertainen kuvaaja näytti kuvanneen myös Ahtisaarta ja Koivistoa. Toivottavasti laatu osoittautuu vastaavan kustannuksia. Koevedokset tulevat postilla parin viikon kuluttua.
Nakun Liljan naurattaminen oli helppoa kun naurattajina olivat äidin ja isosiskon lisäksi Mamma ja Pappa, jotka olivat tulleet Halikosta lapsenlapsiaan, ja varmaan myös poikaansa ja miniäänsä, katsomaan. Naurattamisvälineenä toimi lähes aitoja ääniä päästävä pieni purulelusorsa. Totesimmekin, että oli onni, ettei Markku-setä ollut mukana – pienessä studiossa metsästyshaulikolla ampuminen olisi ollut vaarallista kaikille. Isi valvoi syöksyetäisyydellä, ettei Lilja päässyt putoamaan pöydän päällä olleelta taljalta. Uhkaavia tilanteita ei päässyt syntymään.
Liljassa ei näkynyt mitään hermostumisen ja jännityksen merkkejä kameran räpsyessä. Kuvauksen loputtua pikkuprinsessan traumaattiset kauhun kokemukset kuitenkin paljastuivat; taljassa oli pisutahra.
Ehdimme Sofian kanssa vielä käymään lyhyesti uimahallissa päivän päätteeksi. Luin jostakin, että kellukkeiden käyttö vaikeuttaa uimaopetusta, mutta isin uimarityttö ei niistä suostu luopumaan. Ovelasti poistin niistä melkein kaikki ilmat, jolloin niiden kelluttava vaikutus on lähes olematon. Aidon uinnin oppiminen on enää todella pienestä kiinni.
Arka, epäsosiaalinen ja sulkeutunut – nämä ominaisuudet eivät Sofiaan sovi. Keskikokoisessa altaassa Sofia sukelteli renkaita altaan pohjalta. Sitten hän pyysi lupaani antaa niitä muille ja lähti uimaan altaassa olijoita läpi. Jokaiselta hän tiedusteli kohteliaasti, ”haluuttekste renkaan?” Enemmän voisi olla huolissaan osasta näistä kanssauimareista, jotka eivät vastanneet mitään. Onneksi useimmat olivat kohteliaita, ottivat renkaan ja kiittivät. Sofia oli selkeästi iloinen suorituksestaan, ja isi ylpeä. [19:24]
Torstaina 16.3.2006 19:00 – Konttausasento
Kun Sofia otti kahdeksankuisena ensimmäiset konttausaskeleensa, oli Taru poissa, en muista missä. Silloin kuvailin digitaalikameralla konttausasentoon noussutta tyttöä ja yhtäkkiä hän lähti kohti kameran valoa. Siitä jäi muistoksi loistavaa videopätkää.
Tänään on Taru uimassa ystävänsä Sadun kanssa. Uimassa, itse asiassa kyseessä on kävely vedessä, vesikävely. Kaikkea ne saksalaiset keksivät!
Syötin Liljalle sohvalla maitoa ja laskin hänet lattialle. En ensin edes huomannut, että hän jäi aivan kontalleen. Hetken hämmästeltyäni syöksyin etsimään videokameraa. Lilja huojui konttausasennossa varmaan puolisen minuuttia. Löysin kameran ja sain sen päälle, kohdistin Liljaan, mutta hän ehti laskeutua mahalleen.
Sofia ja hänen ystävänsä Saara (Saara Friman, 5v, Kärrykuja, Tuusula) tulivat kannustamaan Liljaa, kun huomasivat isin hihkuvan innoissaan. Lilja onnistui hieman nousemaan toisen polven varaan, mutta ei kuitenkaan ihan kontalleen.
Nostin Liljan uudelleen konttausasentoon ja parin yrittämän jälkeen sainkin hänet siihen jäämään sen verran että pääsin kuvaamaan (lähiviikot videokamera tulee olemaan käyttövalmiina television päällä). Lilja täyttää neljän päivän päästä vasta seitsemän kuukautta. Hyvä tyttö!
Sofialla on jälleen kerran Tuhkimo-puku päällään. Hän katsoo Aladdinia, vaikka suurin kiinnostuksen kohde onkin prinsessa Jasmin. Prinsessa, prinsessa ja prinsessa, eräänä päivänä Sofialla oli kuusi hametta päällekkäin ja oli niin prinsessaa, niin prinsessaa.
Lauantaina 18.3.2006 16:25 – Koiraa ja koiria
Olen eri mieltä Pohjoismaiden, armeijan ja kaikkien virallisten tahojen kanssa. Ne määrittelevät uimataidoksi kaksisataa metriä yhtäjaksoista uintia, josta viisikymmentä metriä selkäuintia. Peruskoulun uintiopetuksessa rajat ovat esikoululaisille sekä 1- ja 2-luokkalaisille kymmenen metriä uintia, esineiden sukeltaminen rinnankorkuisesta vedestä ja x-kellunta.
Minä julistan, että hädin tuskin nelivuotias Sofia oppi eilen uimaan. Hän sukeltaa yli vyötärön syvyydestä renkaita (syvemmältäkin jos autan hänet pohjaan) ja ui silmämääräisellä arviolla seitsemän - kahdeksan metriä. Suurin osa uinnista on pintasukellusta, mutta välillä hän nostaa pään sen verran pinnalle, että suulla voisi hengittää. Sofia oppi uimaan perjantaina 17.3.2006 klo 16:30.
Menimme kolmen maissa uimahallille. Näimme heti naapurin Roosan (Roosa Rinne, 5 v., Ohjastajankuja), isosiskonsa Veeran ja äitinsä Päivin kanssa. Lilluimme kaikki aikamme ensin lämpimässä altaassa, jonka jälkeen menimme keskikokoiseen altaaseen. Sofia ja Roosa mittelivät taitojaan ja leikkivät keskenään, Päivi ja Veera touhusivat keskenään, minä vain lilluskelin ja katselin.
Hetken kuluttua lapset halusivat isoon liukumäkeen. Veera ja Roosa menivät kahdestaan ja minä Sofian kanssa. Kun katsoin että Roosa (Sofiaa vanhempi, mutta pienempi) meni liukumäestä, kysyin Sofialta haluaisiko hänkin mennä yksin. Ensin hän empi, mutta sitten halusi kuitenkin mikäli minä lähetän hänet. Halusin kuitenkin mennä edeltä, jotta olen nostamassa hänet vedestä laskeutumisalueella. Sofia tuli viitisen kertaa yksin liukumäestä. Kyseinen mäki ei kuitenkaan ole mitenkään nopea ja minullakin on ollut vaikeuksia päästä sieltä pysähtymättä alas. Sofia kolisutteli aika paljon kun hän tuli kantapää-peppu -tekniikalla koko alkumatkan. Lopussa hän kääntyi sitten mahalleen jalat edellä. Kerran pää kolahti hieman laitaan loppulaskussa, mutta jälkeä ei jäänyt.
Kun Rinteet lähtivät menimme sitten kahdestaan lämpimään altaaseen ja uinnioppimisläpimurto tapahtui. Vaikka otsikossa lukee ”koiraa”, perustui uintityyli hyvään jalkatyöskentelyyn – käsien liikkeet tapasivat unohtua.
Otsikon jälkimmäinen ”koiria” liittyy tämänpäiväiseen vierailuumme Sofian kanssa työkaverini Börjen luokse. Hänellä on kaksi Eurasier -rotuista koiraa, jotka ovat yhtä vanhoja kuin meidän Lilja. Aluksi Sofia arasteli niitä isoja pirulaisia, mutta houkuttelun ja vakuuttelun jälkeen rapsutti ja silitti niitä mielellään. Börjen tyttöystävä Marja-Liisa johti Sofian ja Henni-tytön vesivärimaalaukseen. Sofia piirsi Eetu-koiran. [17:04]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti