Sofian kuolemattomia lausahduksia

Löysimme Sofian Vauvamuistoja-kirjan. Siellä oli tällaisia tarinoita.

Sofia oli kerran 2,5-vuotiaana iltapesulla ja halusi laittaa itse hammastahnaa. Tahnaa tuli tosi paljon.Äiti alkoi torua, "voi kuinka paljon sitä tuli.". Sofia vastasi: "kyllä minä jaksan.".

Alkuvuodesta 2005 Sofia sai kuulla, että hänestä tulee isosisko. Kysyimme, mitä mieltä hän siitä on. Hän vastasi: "Onhan minulla jo Milla ja Tommi.".

Toukokuussa 2005 kolme ja puolivuotiaana Sofia istui suuttuneena auton takapenkillä ja tokaisi: "Kuule äiti, minä menen kauppaan ja ostan uuden äidin.".

Liljan laskettuun aikaan oli vain vähän aikaa. Sofia oli kaksin kotona isin kanssa. Sofia pyysi isiltä: "Jutellaan isi vauvasta.". Isi kysyi, "Mitä haluat jutella?". Sofia vastasi, "Minä meinaan rakastaa vauvaa paljon.".

Joulukuussa 2005, Lilja oli 4 kuukautta ja Sofia neljävuotias. Sofia tokaisi auton takapenkiltä Liljan vierestä: "Oli se hyvä, että minä en kaikkea tissimaitoa juonut pienenä, vaan jätin Liljallekin.".

Sofia oli vajaa neljävuotias, kun hän ei suostunut laittamaan turvavyötä päälle. Äiti uhkasi, että poliisit vievät, ellei vyötä laiteta päälle. Sofia alkoi itkeä ja sanoi: "Ei ne voi näin nättiä tyttöä viedä!".

Sofia huusi helmikuussa 2006, "Tule isi!". "En mä ehdi, mä meen asioille.". Sofia: "Ai sinne riippumattoon.".

Sofia neljävuotiaana mammalle puhelimessa: "Mä olen kerran TV:ssä nähnyt ihmisen, joka ei osannut puhua, koska sillä oli suu poikki."

Elokuussa 2005 Satu-täti hoiti Liljaa ja Sofiaa, kun isi ja äiti olivat Iisalmessa häissä. Sofia sanoi Satu-tädille, "Ymmärrätkö sinä Liljan puhetta?". Satu vastasi, "En ymmärrä.". Sofia tuumasi, että "Puhuukohan Lilja sitten ruotsia?".

Kuusivuotiaana Sofia lupasi, ettei muuta aikuisena pois kotoa. Äiti lupasi, ettei tarvitsekaan muuttaa.